Suunnistaja-lehden lukijoista karkeasti 60 % on kilpasuunnistajia, 30 % kuntosuunnistajia ja 6 % huippusuunnistajia. Tilaajista 65 % on yli 35-vuotiaita. Alle 20-vuotiaita tilaajia on 10 %, mutta voi olettaa, että moniin perheisiin Suunnistaja-lehti tilataan lasten ja nuorten harrastuksen takia.
Tilaajilta tulee positiivista palautetta, mutta myös kriittisiä mielipiteitä kuulee ja usein sellaisten suunnistajien suusta, jotka eivät Suunnistaja-lehteä tilaa. Se kuitenkin kertoo, että Suunnistaja-lehti herättää paljon tunteita eli se aidosti kiinnostaa ja koetaan tärkeäksi.
Kriittisissä ja hyvin perustelluissa mielipiteissä piilee kehittymisen ja uudistumisen salaisuus. Juoksija-lehti ja Skogssport ovat parempia -tyyliset mielipiteet saa jatkossakin kirjoittaa SuunnistusNetin pesupaikalle. Perustellut palautteet kannattaa taas lähettää suunnistusliitto.fi -loppuisiin sähköpostiosoitteisiin.
Yksi lehti – monta kohderyhmää
Skogssport, Juoksija-lehti, Suunnistaja-lehti tai Helsingin Sanomat ovat lehtiä, joilla on monta kohderyhmää. En minäkään Helsingin Sanomista lue kulttuuri-sivuja tai kotimaata, mutta päivittäin jotain urheilusivuilta ja joskus jotain ulkomailta. Kaupunki-osion helmi on ollut ”Kania pataan”, joka kertoo citykaneista, joita Pasilan pääkallotornin juuressakin pomppii väräjävine turpineen. Kulttuuri-sivuja lukee varmasti joku muu, eikä se tee lehdestä huonoa minulle.
Skogssport ei ole Suunnistaja-lehteä parempi, koska siinä ei ole hiihtosuunnistusta. Vai miten kapeakatseinen suunnistaja sitten voi hyvällä omalla tunnolla lukea Juoksija-lehteä, jossa usein on henkilökuvia hiihtäjistä? Viimeisimmän Juoksija-lehden valmennuksellisessa jutussa kirjoitettiin keskushermoston korostumisesta kestävyysurheilussa ja esimerkit olivat pitkälti hiihdosta.
Olli-Markus Taivainen voitti suunnistuksen nuorten MM-kultaa viime kesänä Suomeen kymmenen vuoden tauon jälkeen. En usko, että hänestä olisi kypsynyt tärkeiden kilpailujen onnistujaa suunnistuksessa ilman montaa kymmentä arvokilpailustarttia hiihtosuunnistuksessa. Hän on tällä hetkellä toiseksi tunnetuin suunnistaja ja mediapersoona Suomessa Minna Kaupin jälkeen. Pellon miehen tarinat ja teot vaikuttavat suunnistukseen paljon ja pelkästään positiivisesti.
Puolustaako paperilehti paikkansa yhteisöllisten medioiden paineessa?
Maailma muuttuu internettiin ja Suunnistaja-lehden pitää pysyä kehityksessä mukana. Kilpailuraportit voisi siirtää kokonaan nettiin, mutta toisaalta valtaosa Suunnistaja-lehden lukijoista ei kierrä kisoissa joka viikonloppu ympäri Suomen tai seuraa kisoja online-tuloksien ja GPS-seurannan avulla.
Suunnistaja-lehden lukijoista 6 % on huippusuunnistajia ja ehkä saman verran on lajifanaatikkoja, jotka seuraavat suunnistajien blogeja päivittäin ja ovat muutenkin todella aktiivisia. Facebookiin voisi perustaa faniryhmän, jossa voisi tykätä merkittävästä tv-sopimuksesta YLE:n kanssa. Toisaalta linkit suunnistajien blogeihin löytyvät jo nyt ja keskustelun sekä kommenttien valvontaan tarvittaisiin työntekijä ympäri vuorokauden.
Perinteinen paperilehti ei katoa bittiavaruuteen ja puolustaa siten paikkansa. Paperilehti se on edelleen helpoin ja mukavin luettava junassa, bussissa, sohvalla, vessassa, laiturin nokassa tai vaikka kisapaikalla.
Paperilehdestäkin kiinnostavan tekee muutama itselle kolahtava juttu, joita Suunnistaja-lehteen kirjoittavat myös monet avustajat pientä korvausta vastaan. Kiinnostaako sinua kirjoittaa ja olla siten tekemässä parempaa lehteä suomalaisille suunnistajille? Voit myös lähettää juttuvinkin sinua kiinnostavasta aiheesta tai henkilöstä. Suunnistaja-lehti kehittyy lukijoidensa ja avustajiensa ehdoilla.
-Juuso Metsälä-