Tulin Suunnistusliittoon toimistosihteeriksi noin yhdeksän vuotta sitten. Pidin itseäni huippuonnekkaana päästessäni työkseni laskemaan rankia – ja toki tekemään paljon muutakin suunnistuksen parissa. Sittemmin työtehtävät ovat vaihtuneet toimistopäällikön hommiin mm. talous- ja järjestöasioiden parissa.
Muutamat tapaukset ovat jääneet erityisesti mieleen vuosien varrelta. Useimpia tapauksia muistelee mielellään ja sitten on niitä, joita ei niin huvittaisi muistella. Muistelen kuitenkin.
Syksyllä 2002 Suunnistaja-lehden laskut lähetettiin postin tulostuspalveluun vielä ikivanhalla modeemilla. Yhteyttä piti yrittää monta kertaa, mutta onnistumisesta ei ollut takeita. Ensimmäistä kertaa laskuja lähettäessäni onnistuin lopulta lähettämään laskut kahtena kappaleena. Tästäkös eräs mieshenkilö sitten harmistuneena soittamaan: ”Onko Suunnistusliitossa näin kova rahapula, kun täytyy samasta tilauksesta lähettää kaksi laskua?” Minä siinä sitten kovasti pahoittelemaan, että kun ensimmäistä kertaa näitä laskuja olin lähettämässä… ”Ja toivottavasti viimeistä kertaa!” kuului vihainen kommentti.
Ei, en lähettänyt laskuja viimeistä kertaa, mutta vanha modeemi sai pian tuon tapauksen jälkeen väistyä. Moni muukin asia Suunnistusliiton toimiston rutiineissa on noista ajoista muuttunut. On tullut online-ranki, uudet taloushallinnon järjestelmät ja nyt viimeisimpänä IRMA, ihan vain muutamia merkittävimpiä mainitakseni. On ollut mahtavaa olla mukana kehittämässä toimintoja, vaikka kehittämiseen liikeneekin muilta töiltä aina liian vähän aikaa.
On myös ollut hienoa huomata, miten innokkaasti suunnistajat antavat palautetta itseään kiinnostavista asioista. IRMAn rankilaskennassa aluksi esiintyneet virheellisyydet saatiin nopeasti korjattua, kun rankia aktiivisesti seuraavat suunnistajat kommentoivat rankipisteitä parhaimmillaan vain pari minuuttia pisteiden julkaisun jälkeen.
Jos unelmani joskus oli päästä tekemään töitä suunnistuksen parissa, niin nyt unelmani on viettää enemmän aikaa perheeni kanssa ja ehtiä itse useammin suunnistamaan. Siksi olen päättänyt valita säännöllisen päivätyön lähellä kotia. Haikein mielin totean, että työpäiviä Suunnistusliitossa on jäljellä enää yksi. Parasta on ollut tutustua teihin kaikkiin suunnistusihmisiin.
Rasteilla nähdään edelleen!
-Tanja Jarolf-