Elämme jälleen vuoden pimeintä aikaa. Vaikka itseäni pimeys ei suuremmin haittaa tai masenna, niin silti on mukava, että pimeyden ja vesisateen keskelle tulee aina välillä iloa ja ainakin mielen valoa.
Itseäni on viime viikkoina monta kertaa piristänyt jokin ihan tyhjän päiväinenkin, mutta hauska asia, jolle on saanut nauraa yhdessä mukavien työkavereiden kanssa. Yhteisellä kahvitauolla huumori hersyää monesti aivan valtoimenaankin. Nauru saa mielen piristymään ja työpöydän ääreen on taas mukava palata puurtamaan, pienet lopulta mitättömät murheet unohtuvat.
Emme tarvitse aina edes mitään isoa asiaa, joka saa mielemme iloisemmaksi. Perheen jäsenen, työkaverin, ystävän tai aivan vento vieraankin kannustava sana tai iloinen hymy voi olla tällainen asia. Pitää vain osata tarttua näihin pieniltäkin tuntuviin asioihin ja ottaa niistä kaikki irti.
Näin joulun kolkutellessa jo ovelle ja vuoden lopun lähestyessä haluan kiittää kaikkia suunnistusystäviä ympäri Suomen monista mukavista hetkistä tänäkin vuonna, erityisen lämmin kiitos mahtaville työkavereille, joiden kanssa on mukava tehdä töitä.
Iloista joulun odotusta ja loppu vuotta Teille kaikille!
