Äitini totesi jo kolmekymmentä vuotta sitten, että ei ole koskaan tavannut ketään, joka pystyy keksimään niin paljon kaikkea mahdollista muuta tekemistä, ettei vain tarvitsisi ryhtyä siivoamaan tai tekemään muita kotitöitä. Äitini havainnot ovat kyllä osoittautuneet vuosien saatossa hämmästyttävän paikkansa pitäviksi… Niinpä nytkin potentiaalisen joulusiivouksen vaaniessa ovella päätin ryhtyä kirjoittamaan kartan kääntöpuolelle…
Innoitukseni tähän kirjoittamiseen juontuu kyllä välillisesti joulusta ja siivoamisesta: Aamukahvia juodessani lueskelin Aamulehteä, ja ihmettelin, kuinka paljon kaunista, ihanaa (ja turhaa?) onkaan taas tarjolla joulupaketteihin käärittäväksi. Ymmärrän hyvin, että lapset ovat joululahjansa ansainneet, mutta viimeistään siirryttyäni tähän nykyiseen sarjaani D50 olen todennut, että minulla taitaa olla jo kaikki se tavara, mitä tarvitsen – ja varmaan vähän enemmänkin, kun (siivoamattomat) kaapit ja säilytystilat pursuilevat liitoksissaan!
Tästä ajatukseni siirtyivätkin sitten suunnistuskisoihin ja ikäsarjojen palkintoihin. Omalta kohdaltani palkintojen saaminen on toki viime vuosina laiskan harjoittelun ja kilpailemisen johdosta selkeästi vähentynyt, mutta joskus saattaa vielä hyvänä päivänä käydä niinkin, että pääsen palkinnon pokkaamaan… Ja olen kyllä siellä kisapaikalla palkintoa odotellessani aina silloin tällöin miettinyt, käynkö minä suunnistuskisoissa palkintojen vuoksi?
Vastaus on aivan selvä – en käy, käyn kisoissa suunnistamisen riemusta ja tuttuja ja ystäviä tapaamassa. Mestaruuskilpailujen mitalit ovat asia erikseen – mutta tarvitaanko veteraanisarjoissa palkintoja? Vai voisiko meidän uuteen hienoon Irma-järjestelmäämme luoda sellaisen ”palikan” , joka mahdollistaisi tavarapalkinnosta luopumisen? Jos Irmaan voisi luoda jokaiselle suunnistajalle henkilökohtaisen profiilin, jolla voisi luopua mahdollisesta palkinnostaan niin, että kyseiseen palkintoon varattu 10 euroa käytettäisiin vaikka järjestävän seuran nuorisotyön hyväksi?
Tai siirrettäisiin kyseinen summa vaikka mitalirahastoon käytettäviksi huippusuunnistajiemme tukemiseen ja palkitsemiseen? Pienistä puroista voisi kertyä suurempikin summa! Järjestäjätkin säästyisivät palkintojen hankkimisen vaivalta! Haastankin teidät kaikki muutkin – ja erityisesti siis veteraanisarjalaiset, pohtimaan tavarapalkintojen tarpeellisuutta!?!
Jouluun ei tosiaankaan ole enää montaa yötä – suunnistusvuosi 2011 lähestyy vääjäämättä loppuaan. Kuten kaikki tiedämme, vuosi on ollut jälleen työn täyteinen ja menestyksekäs. Urheilijat, valmentajat ja taustajoukot ovat tehneet työnsä hyvin, samoin kaikki seuroissa ja aluetoiminnassa mukana olleet ovat kiitoksensa ansainneet!
Tässä yhteydessä haluan kiittää myös Suunnistusliiton toimiston väkeä kaikesta siitä työstä, minkä olette kuluvan vuoden aikana suunnistuksen eteen ja sen puolesta tehneet! Ja tässä Mikan ja Mikan aikakauden vaihtuessa haluan vielä kiittää väistyvää toimitusjohtajaa hänen ponnisteluistaan erityisesti lajimme näkyvyyden edistämiseksi ja toivottaa uuden toimitusjohtaja-Mikan mukaan joukkoomme!
Edessä on uusi suunnistusvuosi 2012 ja sen myötä uudet haasteet – yhdessä tekemällä ja toistemme tekemistä arvostaen saavutamme varmasti parhaat tulokset ensi vuonnakin – mikä sitten itse kunkin rooli tässä suunnistuksen kentässä onkaan!
Rauhallista ja rentouttavaa joulun aikaa ja vuoden vaihdetta toivottaen,
P.S. Joulutervehdys ja vilkutus sinne Väli-Klemelän Sepin ikkunaan… Jotain muuttuu ensi vuonna – minun on opeteltava aloittamaan Suunnistaja-lehden lukeminen jostain muusta kohdasta kuin ”Leimauksista”…