Suunnistuksen EM-kilpailut juostiin viime viikolla Ruotsissa Falunin, Moran ja Orsan ympäristöissä. Kisat olivat monella eri mittarilla tarkasteluna hyvät kisat ja järjestelyihin oli tehty isot työpanokset. Keski- ja pitkän matkan maastot olivat vaativia harju-suppamaastoja, joissa optimireitinvalinnat vaativat oivalluksia. Sprintin ja etenkin viestin maastot olivat suunnistuksellisessa mielessä vaatimattomampia mutta maastovalintoja puolsi yksi vahva elementti, kilpailukeskus.
Falunin mäkihyppystadionin laskeutumismonttuun pystytetty kilpailukeskus oli tunnelmaltaan paras missä olen ikinä ollut. Kun ruotsalaiset pääsivät sprintissä mitalivauhtiin, niin Lugnetin yleisö heräsi pauhuun, joka kestäisi vertailun minkä tahansa jääkiekko-ottelunkin kannustuksen kanssa. Jerker Lysellin leimatessa varoitusrastilla 300 metriä ennen maalia yleisö aloitti rytmikkään ”Jerker – ta-da-dam” -kannustuksen. Vaikka en ole ruotsalainen, niin silti tuossa tilanteessa selkäpiissäni meni kylmiä väreitä. Mäkimontun rinnekatsomo ja vastapuolella ollut kallioseinä loi sellaisen kaikukopan, että myös urheilijat olivat ihmeissään.
Sprintin ja viestin huikea tunnelma syntyi monen tekijän summana. Katsojakisojen 5000 suunnistajan joukosta koostunut täysi katsomo, riittävä kotimaan menestys, hyvin toteutettu kilpailun seuranta screenillä, loistava kisakuuluttaja, jännittävät kilpailun vaiheet, hyvä kilpailukeskus, aurinkoinen sää jne.
Uskon että vähintään vastaavaan kisatunnelmaan on mahdollisuudet ensi kesänä Vuokatin MM-kilpailuissa. Toivottavasti suurin osa tunnelman tekijäelementeistä saadaan hyvään vireeseen ja Vuokatissa hurrataan yhdessä sinivalkoiseen sävyyn.
Tsemppiä rasteille!
