Lueskelin illalla Ylen teksti-tv:ltä, miten suunnistuksen Nordic Tourin osakilpailu Göteborgissa oli uutisoitu. Tulokset löytyivät sivulta 212 ja silmiin pisti ”outo” nimi – Sofia Oksanen. Mieleen hypähti väkisin ajatus, oliko Sofi Oksanen vilistänyt salaa tiedotteeseeni, jonka illalla gepsiseurannan, tulospalvelun, tv-lähetyksen ja päävalmentajan soiton perustella olin väsännyt. Onhan Sofi Oksanen viikon aikana näkynyt joka tuutissa lähinnä uuden kirjansa julkistamisen merkeissä.
Oli siis pakko tarkistaa, olinko ajatuksissani sujauttanut Haajasen Oksaseksi. Enpä ollut – huh! Mutta silti tekstitv:ssä Oksanen oli ja pysyi. Tilanne tuntui tutulta.
Vastaava tapaus sattui joskus muutamia vuosia sitten. Ranskalaisen Celine Dodinin nimi taipuu käsittämättömän helposti Celine Dioniksi. Dodin – Dion – Dodin… Muutaman kerran vitsailimme kisoissa, että nyt Dion tulee. Ja kuinkas kävikään? Naputtelin maailmancupin tuloksiin Dodinin tilalle Dionin. Läpi meni aika monelta muultakin, kunnes laserintarkalta Liikarin Jukalta tuli tekstiviesti, jossa hän ihmetteli ranskalaisen henkilöyttä. Silloin opin, että yleensä ei kannata edes leikillä sanailla urheilijoille kaksoisnimiä, jotka sitten kummittelevat yhtäkkiä mukaan todellisuuteen.
Joskus näitä toimittajan koukkuja tulee, vaikka kuinka yrittää pitää ne poissa muiden näkyviltä: nimivirheiden lisäksi kuvia menee sekaisin ja joskus tiedote ottaa varaslähdön. Nykyään tiedonvälitys on niin reaaliaikaista, että hosumalla saa pahaa jälkeä aikaan. Pakko tunnustaa, että pyöräsuunnistuksen MM-pitkän matkan valmistumista odotellessani, oli uutiseni jo yhden napin painalluksen päässä julkisuudesta. Niin innoissani olin tulollaan olevasta Suomen kolmoisvoitosta. Onneksi vielä maltoin sen viimeisen kerran päivittää selainta huomatakseni Venäjän Ruslan Gritsanin painelleen suomalaistrion ohi. Siinä jäi onneksi megapummi tekemättä!
