Huippu-urheilun muutostyöryhmä sai vuoden vaihteessa työnsä päätökseen. Suunnistusliitossakin aikoinaan vaikuttaneen Jukka Pekkalan johtaman työn pohjalta suomalaisesta huippu-urheilusta tavoitellaan Pohjoismaiden parasta vuoteen 2020 mennessä. On hyvä arvioida suunnistuksen näkökulmasta, mitä annettavaa Humu-työn teeseillä voi lajillemme olla sekä, kuinka me parhaiten voimme olla aidosti mukana muuttuvassa suomalaisessa huippu-urheilussa.
Ensinnäkin on hyvä ottaa kantaa Humu-ryhmän loppuraporttiin. Raporttia on varsin suorasanaisesti kritisoitu julkisuudessa. Aikakausilehdet ovat riepotelleet, TV:stä tullut jo dokumenttikin ja muutostyön rahoittajat ovat jälkikäteen kommentoineet, kuinka työ olisi pitänyt tehdä paremmin. On täysin toissijaista ja turhaa laskea, kuinka monta euroa itse loppuraportti on tullut maksamaan, mikä on yksittäisen sivun hinta euroissa jne.
Humutyössä ei ollut kyse kirjallisesta akateemisesta tutkimuksesta. Kyse oli siitä, kuinka saamme aikaan sellaisen prosessin, jonka seurauksena suomalainen huippu-urheilu nousee uudelle tasolle. Jo viime syksynä tuli selväksi, että Humu-työ ei edes olisi tarvinnut koko loppuraporttia. Konkreettiset liikkeellelähdöt ovat nyt oleellisia ja osa niistä on jo nyt nähtävissä. Työn seurauksena Olympiakomiteaan on perustettu Huippu-urheiluyksikkö, jonka toiminta jalkautuu Akatemia-, Osaamis- ja Huippuvaiheen ohjelmiksi.
Akatemiaohjelma nivoutuu luontevasti Suunnistusliiton nykyisiin valmennuslinjauksiin. Meillä on viime vuosien aikana kyetty palkkaamaan nuorten olympiavalmentajat Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin. Iso osa lahjakkaimmista nuorista suunnistajista opiskelee ja harjoittelee näissä kaupungeissa. Nämä suunnistuksen valmennuskeskukset toteuttavat Akatemiaohjelman tavoitteita. Urheilijan polun ympärillä toimii koordinoitu verkosto, joka tarjoaa hyvää päivittäisvalmennusta ja vertaistukea muista urheilijoista. Tällainen toiminta johtaa parhaimmillaan yhteisön kehittymiseen ja osaamisen kasvuun.
Tässä vaiheessa on vaikea arvioida saadaanko suunnistukseen lisää näitä olympiavalmentajia. Rekrytoinnit ovat osaltaan riippuvaisia Olympiakomitean myöntämästä palkkatuesta. Varmasti tukipäätöksiin voi myötävaikuttaa, jos olemme lajina aktiivisesti liikkeellä ja valmiit kehittämään edelleen nykyistä valmennusjärjestelmäämme. Jos lisäpalkkauksia tulevaisuudessa tehdään, tulee ratkaista, vahvistetaanko nykyisiä keskuksia vai perustetaanko uusia. Yhtä oikeaa vastausta ei ole olemassa. Esimerkiksi maantieteellisesti pienessä maassa Tanskassa kaikki maan edustussuunnistajat asuvat ja harjoittelevat samassa keskuksessa Århusissa ja viime vuosien tulosten perusteella Tanskan ratkaisu on ollut erinomainen. Tietenkään erilaisten lähtökohtien takia maita ei voi suoraan vertailla keskenään, mutta hyviltä malleilta ei kannata koskaan ummistaa silmiään.
Toinen tärkeä seikka on se tosiasia, että huippusuunnistajia on aina tullut ja varmasti tulee jatkossakin pieniltä paikkakunnilta kasvukeskusten ulkopuolelta. Varmasti tälläkin hetkellä tulevia huippusuunnistajia varttuu Vihannin, Pellon tai Asikkalan kaltaisissa paikoissa. Eikä kaikkea suunnistusvalmennusta voida tietenkään kokonaisuudessaan keskittää muutamaan kasvukeskukseen. Tämän vuoksi on tärkeää, että valikoitujen valmennuskeskusten lisäksi seuravalmennuksesta sekä lasten ja nuorten suunnistuksesta pidetään hyvää huolta. Ilman hyvää seuravalmennusta ja seuratyötä ei Suomeen tule huippusuunnistajaa, koska nuoren suunnistajan pohjatyö tehdään aina seuroissa. Tämän vuoksi ”urheilijan polku” käsitettä on tosissaan avattava, jotta meillä on eri ikäluokissa etenevä saumaton malli, kuinka suunnistaja voi edetä oravapolulta kansainvälisille areenoille.
Huippu-urheiluyksikön Huippuvaiheen ohjelmassa eri urheilulajit on jaoteltu lajiryhmiin. Suunnistus kuuluu kestävyyslajien lajiryhmään, johon Huippu-urheiluyksikkö on palkannut lajiryhmävastaavaksi Olli-Pekka Kärkkäisen. O-P on aikoinaan toiminut Suunnistusliiton päävalmentajana ja kansainvälisten kokemusten rikastuttamana tekee comebackin suomalaiseen huippu-urheiluun. Odotettavissa on, että yhteistyö eri lajien välillä tulee lisääntymään ja huippu-urheilukulttuuri vahvistuu yhdessä tekemisen kautta. Meillä on yhteistyölle annettavaa mm. toimivan valmennusjärjestelmän ja edelleenkin suhteellisen suuren urheilijamäärän kautta, mutta varmasti voimme myös oppia muilta lajeilta.
Osaamisohjelmasta on puolestaan tulossa tukea urheilijoille ja valmentajille. Aina ei ole kyse rahasta, vaan esimerkiksi Kihun aiempaa paremmin huippu-urheilua suoraan tukeva tutkimustyö on oleellista.
Kokonaisuutena Huippu-urheiluyksikön ohjelmille on ominaista, että urheilija nostetaan keskiöön, lajit tekevät yhteistyötä ja urheilua tukeviin toimiin kiinnitetään huomiota. Viime kaudella suomalaiset suunnistajat kokivat erittäin paljon loukkaantumisia ja erilaisia rasitustiloja jne. Tähän peilaten on erittäin tärkeää, että tukitoimet fysioterapiasta lääkäreihin ja lihashuoltoon on myös suunnistajien käytössä joustavasti ja edullisesti. Tähän Humutyössä ansiokkaasti kiinnitettiin huomiota. Kun nämä tukitoimet saadaan akatemiakeskuksissa toimimaan, niin loukkaantumisten ennaltaehkäisy varmasti paranee.
Huippu-urheiluyksiköstä on kantautunut viestejä, että investointeja tehdään lajeihin, jotka pystyvät tekemään kansainvälistä huipputulosta ja joissa Huippu-urheiluyksikön tuella on vaikuttavuutta. Jos suunnistus lajina osoittaa halua kehittää huippu-urheilukulttuuria, on tulevaisuutemme meistä itsestä kiinni. Eteenpäin on hyvä katsoa avoimella ja kirkkaalla mielellä.
ps. Espanjan Barbateksessa talvehtii tällä hetkellä kymmeniä suomalaissuunnistajia. Maajoukkuesuunnistajat, Puolustusvoimien valmennettavat, aluevalmennettavat, seuraleirit – kaikki yhdessä keskuksessa ja sulassa sovussa yhdessä tekien ja kokien. Toivottavasti tällaisesta yhteisöllisyydestä on opittavaa ja ammennettavaa tulevaisuuteen.