Suunnistuskauden televisioitavat kisat saivat tänä vuonna lähes lentävän lähdön, kun viimeisten lumenrippeiden sulaessa käynnistyi Huippuliiga. Nyt toukokuun puolivälissä neljän kisan tiiviinä sarjana kilpailtu Huippuliiga on ohi ja on hyvä pysähtyä tekemään pieni välitilinpäätös ennen seuraavia TV-kisoja.
Huippuliigan toteutuksessa oli paljon hyvää. Ensinnäkin tiivis kilpailusarja oli konseptina erinomainen. Nyt niin suunnistajat kuin TV-katsojatkin saivat kompaktin paketin. Jos sarjan loppu olisi venytetty MM-kisojen jälkeiseen syksyyn, olisi liiga menettänyt sarjamaisen luonteensa. Tiivis sarja takasi sen, suunnistus sai näyttävän alun kauteen. Myös suunnistajille tekee hyvää totuttautua tv-kameroiden läsnäoloon ennen seuraavia maailmancupin koitoksia.
Toiseksi Huippuliigassa olivat edustettuna kaikki kilpailumatkat. EsSun sprintti avasi kauden, Paimion Rastin isännöimä pitkä matka oli erittäin vaativa ja Hikin keskimatkan kautta suunnattiin TP:n takaa-ajoon. Kilpailut olivat suunnistuksellisesti haastavia. Hienoa oli myös käytännön toteutus, eli finaalin ensimmäinen maaliintulija oli myös koko Huippuliigan voittaja. Tämä idean on aikanaan esittänyt mm. Ikosen Pasi, 2000-luvun menestynein miessuunnistajamme.
Petrattavaakin toki löytyy. Pistelaskujärjestelmään jäi parantamisen varaa. Erot finaaliin jäivät niin pieniksi, että yllättäjille tarjoutui liiankin suuri mahdollisuus tulla takamatkalta voittajiksi. Tämä ei tietenkään ollut suunniteltu asia. Kolme asiaa olisi pitänyt olla tarkemmin suunniteltu. Ensinnäkin se, millaiset aikaerot finaaliin edeltävien kisojen pisteistä muodostetaan. Toinen tekijä on, että finaalin osallistujilta olisi pitänyt olla myös vähintään 1-2 aikaisempaa pisteille pääsyä. Kolmantena se, että finaaliin on ehkä hyvä tehdä hieman yksinkertaisemmat reitinvalintoja tarjoavat radat. Nyt finaaliradat olivat varvauksineen erittäin hienot, mutta radat enemmänkin kasasivat suunnistajia kuin toivat eroja.
Nämä mainitut petrauskohteet on hyvä pitää mielessä, kun Huippuliigan tulevaisuutta mietitään. Kokemuksista on hyvä ottaa opiksi. Ja toki kritiikissä on syytä katsoa kokonaisuutta. Nyt oli takana tiivis hieno sarja, kaikki suunnistusmatkat jaTV-tuotannoiltaan erittäin onnistuneet kisat.
Huippuliigan katsojamääristä voin yleisellä tasolla sanoa sen, että jos lähes kaikki lisenssisuunnistajat Suomessa katsoisivat kisoja, niin silti TV:n katsojamäärät ovat lähes kymmenkertaiset. Eli valtaosa gepsipallukoita ja minnakauppeja innostuneina seuraavista TV-katsojista tulee lajimme ulkopuolelta. Tämä on suunnistukselle mahdollisuus. Huippu-urheilu vaatii kehittyäkseen medianäkyvyyttä, jossa televisioinnilla on keskeinen rooli. Suomalainen suunnistus on lajimme edelläkävijä.
Seuraavaksi TV-kausi jatkuu maailmancupin kisoilla kesäkuun alussa. Suomen kilpailut Turusta ja Kaarinasta tulevat suorina YLEn lähetyksinä, josta ponnistetaan Jukolan kautta kohti Vuokattia.
ps. Ja vielä kiitokset Espoon Suunnalle, Paimion Rastille, Hiidenkiertäjille ja Tampereen Pyrinnölle Huippuliigajärjestelyistä 2013. Ilman suunnistusseuroja ei olisi Huippuliigaa.