MM-kisaviikko on mennyt paremmin kuin moni osasi odottaa – vaikka kotikisojen lisäbuusti tiedettiin ja monet urheilijat ovat tehneet vuosien pitkäjänteisen valmistautumisen kisoihin. Tähän mennessä olemme saaneet nähdä niin suunnistuksen kuin tarkkuussuunnistuksen puolella, kuinka Suomen lippu nousee salkoon. Lisää toki toivotaan ja mitaleita onkin jaossa vielä keskimatkalla, viestissä ja tarkkuussuunnistuksen tempossa.
Urheilijoiden lisäksi moni muukin ansaitsisi mitalin. Jo Jani Lakanen kiitteli vuolassanaisesti maaliin tultuaan taustajoukkoja ja perhettään. Ketkäpä muut ovatkaan olleet valtavan joustavia ja mahdollistaneet sen, että urheilija on voinut täydellä energialla keskittyä vuoden tärkeimpään koitoikseen. Mitalin ansaitsisivat perheiden lisäksi ystävät, joille voi purkaa epäonnistuneen suorituksen jälkeen pahaa mieltä ja jotka kannustavat jatkamaan ja huomaamaan olennaiset. Myös valmentajat, hierojat ja muut joukkueen tukihenkilöt tekevät arvokasta työtä, joka ei näy heti päällepäin.
Suomessa suurtapahtumat järjestetään talkoovoimin ja niin myös täällä Vuokatissa. Jo urheiluministeri Arhinmäki kiitteli pienen paikkakunnan sitoutumista tapahtumaan ja onnistumisen kannalta tärkeää on ollut se, että niin paikkakuntalaiset kun suunnistuksen ystävät ympäri Suomea on saatu mukaan järjestelyihin. Moni käyttää vuosilomansa mahdollistaakseen ”kaikkien aikojen parhaimmat MM-kilpailut” ja vaikka kilpailuista tuleva stressi ja kiire eivät ole se perinteisin lomanviettotapa. Joukosta löytyy kyllä monta uskomatonta ja mitalinarvoista suoritusta.
Moneen kertaa kehuttu tunnelma ja fanijoukot tekevät tästä tapahtumasta niin urheilijoille kuin katsojille unohtumattoman. Lakanoita on väsäilty oman suosikkiurheilijan kannustamiseksi ja pamput ja pillit soivat, kun urheilijat puristavat viimeisillä voimillaan maaliin. Joukossa on runsaasti kansainvälistäkin väriä ja täytyy sanoa, että kyllä sveitsiläiset edelleen ovat vahvoilla lehmänkellojen ja isojen lippujensa kanssa. Monikielisestä kannustusjoukosta on löytynyt jo monta uutta suosikkia, kuten ”vengavenga”, ”hophop” ja ”virdivirdi”. Liikuttavaa on myös, kun loppusuoran pienet ihmiset kannsutavat täydellä tunteella ”hyvä iskä” tai ”heja mamma”.
Jos mitaleita olisi vielä kasa jaettavaksi, mahtava Kruuvan televisiotuotantoryhmä kyllä ansaitsisi niitä ison kasan, sillä ilman heitä ja signaalia välittävää YLE:ä moni suunnistuksenystävä ja penkkiurheilija jäisi ilman mahtavaa televisioviihdettä. Televisiotuotanto kehittyy koko ajan ja suunnistuksesta tulee yhä yleisöystävällisempi laji. Siitä kiitos monelle lajin parissa työskentelevälle ja lajia rakastavalle tekniikkanikkarille.
