Tampereella suunnistettiin edelliset MM-kotikisat 2001. Suomen joukkueesta Vuokatissa on mukana enää Tampereella pitkän matkan hopeaa ja viestikultaa voittanut Jani Lakanen. Muiden maiden urheilijoista mukana ovat edelleen Simone Niggli, joka Tampereella voitti pitkän matkan ja oli sprintissä kolmas. Valentin Novikov oli Tampereen pitkällä matkalla seitsemäs ja hänkin kuuluu edelleen mitalisuosikkeihin Vuokatissa varsinkin keskimatkalla.
Suunnistus on kansainvälistynyt kotikisojen välisenä aikana ja kilpailu on koventunut merkittävästi. Tästä esimerkkinä ovat ranskalaiset suunnistajat. Tampereella Thierry Gueorgiou sijoittui kahdesti toiselle kymmenelle, mutta tuskin kukaan osasi aavistaa, että ranskalaisesta tulisi maailman paras suunnistaja ennen Vuokattia, peräti jo Sveitsissä 2003. Ranskan miehet voittivat MM-viestin kotikisoissaan 2011 ja he kuuluvat Vuokatin MM-viestin suurimpiin suosikkeihin samalla, kun suomalaiset miehet ovat pudonneet haastajan asemaan.
Suunnistuksessa ja suomalaisessa urheilussa yleisesti mitaleista ja hyvistä sijoituksista on tullut harvinaista herkkua ja tämä olisi suuren yleisön syytä ymmärtää. Mitalit jakautuvat tasaisemmin ja mitalistit ovat yhä täydellisempiä urheilijoita. Suunnistuksessa ei voi tehdä maailmanennätyksiä, mutta mikäli se olisi mahdollista, pitäisi naisten ennätystä tällä hetkellä hallussa Minna Kauppi tai Simone Niggli ja miesten puolella ehkä Thierry Gueorgiou, Daniel Hubmann tai Olav Lundanes. Loistavien karttojen takia virheitä tehdään koko ajan vähemmän ja suunnistajat juoksevat metsässä yhä kovempaa. Huippusuunnistajien harjoitusmäärät maastossa ovat kasvaneet ja sitä kautta maastojuoksu kehittynyt. Takavuosien suunnistajat ovat saattaneet juosta kovempaa radalla, mutta heidän harjoittelunsa on ollut enemmän juoksijoille tyypillistä, eikä siis parasta mahdollista maastojuoksua ajatellen.
Vuokatissa nähdään Sininen Ylivoima, mutta tuskin sinivalkoista ylivoimaa Tampereen tapaan. Urheilu on viihdettä, jossa tärkeintä on jännittävä kilpailu, ei lopputulos. Urheilukulttuuria on se, että nautitaan yhdessä menestyksestä, mutta jaetaan myös yhdessä tappion tuska. Tampereella 2001 olin maastossa katsomassa MM-sprinttiä ja näin Pasi Ikosen suunnistavan hopealle. Vuotta myöhemmin sain Leimaus-leirillä Pasin nimikirjoituksen, muistan sen hetken kuin eilisen. Pasi on omalta osaltaan kannustanut lapsia ja nuoria sekä aikuisia suunnistamaan ja liikkumaan. Kenen suomalaisen suunnistajan nimikirjoituksen sinä haluat? Kuka on sinun sankari tai innoittaja, nyt ja aina?
Taas tuli liian pitkä blogiteksti. En vain voi mitään sille, että suunnistus herättää suuria tunteita, varsinkin MM-kotikisat. Se ei ole väärin. Pasin nimikirjoituksen löydät tästä!