Yksilötaktiikka voi olla viimeinen silaus huippusuorituksessa. Taktikoinnin suomat mahdollisuudet on hyvä tiedostaa, miettiä niitä omasta näkökulmasta ja toteuttaa tilanteen mukaan.
Henkilökohtaisessa suorituksessa taktiikka on olennainen pitkällä matkalla, kun pyrkimyksenä on jakaa voimat oikein. Esimerkiksi alkumatkasta voidaan välttää jyrkkiä ylämäkiä, vaikka ne olisivat nopeimmalla mahdollisella reitillä. Muutaman sekunnin tappio ja fyysisten voimavarojen säästö alkumatkasta saattaa palkita loppumatkasta.
Omien fyysisten vahvuuksien ja heikkouksien huomioiminen reitinvalinnassa on henkilökohtaista taktiikkaa. Jos suunnistaja on hyvä tiejuoksija, hänen kannattaa valita tiekiertoja. Jos hän puolestaan on hyvä mäkijuoksija, hänen kannattaa useammin valita suoraviivainen ja mäkisempi reitti. Omien vahvuuksien käyttäminen on kokonaissuorituksen kannalta järkevää.
Henkilökohtaisissa yhteislähtökilpailuissa ja viesteissä joukkuetaktiikan merkitys korostuu. Esimerkiksi viestin aloituksessa ja yhteislähtökilpailussa voi hyödyntää kanssakilpailijoiden osaamista. Vaikka huippusuunnistaja pyrkii tekemään itse omat ratkaisunsa, saattaa esimerkiksi edellä lähteneen suunnistajan saaminen näkökenttään vaikuttaa haitallisesti omiin reitinvalintaratkaisuihin. Ulkoisia häiriötekijöitä varten voi harjoitella erilaisia ratkaisumalleja ja miettiä taktiikkaa, jolloin osaa toimia niin yllättävissä kuin odotetunlaisissa tilanteissa oikein.
Viestin ankkuriosuudet ovat mies miestä vastaan kamppailuja, jolloin taktiikka voi olla ratkaisevassa roolissa. Usein ankkurit lukevat etukäteen viimeiset rastivälit ja päättävät jossain kohdin ”iskeä”. Suunnistuksen on oltava silloin hyvin hallinnassa. Fyysisesti ja taidollisesti heikompi ei voi juurikaan taktiikalla tilannetta muuttaa, ellei parempi suunnistaja tee virhettä.