Monipuolinen suunnistuksen taitoharjoittelu edistää nuorten oppimista

Valmentajakoulutus taso 1
Nuorten seuravalmennus suunnistusseurassa
Julkaistu Suunnistajassa 1/2015

Suunnistuksen taitoharjoittelussa monipuolisuus tulee useiden eri elementtien kautta. Varioitavaa riittää paljon. Jatkuvaa yksipuolisuutta ja aina samalla tavalla toteuttamista kannattaa välttää. Monipuolisuus kerryttää kokemuspankkia ja ylläpitää innostusta.

Suunnistuksen taitoharjoittelussa on tärkeää tunnistaa nuoren suunnistajan taitotaso ja tarjota suunnistajalle tehtäviä, jotka ovat hänen taitotasolleen mielekkäitä ja suunnistaminen sujuu. Monipuolisuutta ei ole ylivaikeiden rastipisteiden etsiminen ”pitkin poikin metsää”..

Suunnistajan ”maastopankki” kannattaa kerryttää monipuoliseksi. Valitse seuran harjoituskalenteriin maastoja – myös sprintti”maastoja” – ja tee harjoitusvaihtokauppoja naapuriseurojen kanssa, jolloin maasto- ja karttavalikoima laajenee. Kannusta perheitä tutustumaan suunnistukseen lähimetsiä laajemmin: Minkä lähiseuran kuntorasteilla on maasto, joka ei ole vielä tuttu? Kannusta kilpailemaan erilaissamaastoissa. Kesän suunnistusmatkailu voi suuntautua kotimaahan tai ulkomaille.

Erilaisissa maastotyypeissä on erilainen näkyväisyys, mikä vaikuttaa suunnistustekniikkaan. Kulkukelpoisuus vaikuttaa vauhtiin ja siihen aikaan, mikä on käytettävissä suunnistustehtäviin. Erilaiset maastot edellyttävät erilaisia fyysisiä ominaisuuksia: Kivikkopohja ketteryyttä, mäet voimaa, alamäet hyvää kehon hallintaa ja asuttu ympäristö nopeatempoista juoksuvauhtia ja reagointia.

Erilaiset maastotyypit opettavat käyttämään suunnistustekniikan elementtejä monipuolisesti. Suunnistusta ohjaavat oleelliset kohteet vaihtelevat maastotyypistä toiseen. Havainnointi tulee keskittää eri maastotyypeissä erilaisiin asioihin.

Eri yksilöillä on erilaisia visuaalisia ja kognitiivisia ominaisuuksia, joten kaikille ei sovi samanlainen suunnistustekniikka. Vaatii paljon harjoittelua löytää itselleen sopivin tekniikka, ja löytää itselle sopivat variaatiot erilaisiin maastotyyppeihin ja eri suunnistusmatkoille.

Kahden, kolmen tai viiden kilometrin suunnistusradan kiertäminen samalla tempolla kymmeniä kertoja vuodessa ei ole monipuolisuutta. Suunnistustehtävän variomiseksi on keksitty satoja erilaisia taitoharjoituksia. Tärkeää on lähteä liikkeelle tavoitteesta: Mikä on oppimisen tavoite pidemmällä aikavälillä ja mikä on tavoite yksittäisessä harjoituksessa? Onko tavoitteena oppia kovatempoista suunnistusta, opetella rastinottoa kuviorikkaassa maastossa, harjoitella sprinttireitinvalintoja rakennetussa ympäristössä, juosta pitkän matkan kilpailua vastaava pitkä harjoitus, oppia toimimaan viestinomaisessa tilanteessa vai hassutella suunnistaen? Yhdessä harjoituksessa voi olla myös useita tavoitteita ja osioita.

Nuorilta puuttuu ajoittain määrätietoisuutta toimia harjoituksessa tavoitteen suuntaisesti. Se ei ole vakavaa, kun monipuolisia harjoituksia tulee paljon. Kyllä joskus tarttuu jotain, ihan vahingossakin.

Suunnistajan vauhtia on mahdollista varioida erilaisten suunnistustehtävien kautta. Vauhdin vaihtelu on tärkeää paitsi fyysisen ja taidollisen kehittymisen kannalta, myös erilaisten psyykkisten tilanteiden oppimiseksi. Vauhtia tulee mm. kaksinkamppailuilla, takaa-ajossa ja alamäkeen tehtävissä suunnistusvedoissa. Vauhtipätkien kannattaa olla intervallityyppisiä ja lyhyitä, kun tavoitellaan kovaa vauhtia.

Suunnistuksen eri lajit tuovat kiinnostavaa vaihtelua suunnistustehtävään. Suunnistus, hiihtosuunnistus, pyöräsuunnistus ja tarkkuussuunnistus ovat samaa perhettä. Suunnistustehtävät ja suunnistustekninen toteutus on joka lajissa erilaista. Yösuunnistus lampun kanssa pimeässä edellyttää myös omanlaistaan tekniikkaa. Kokemuspankkia ja oppimista kannattaa nuorena kerryttää kaikista lajeista. Vain kokeilemalla löytyy itselle mielekkäin laji.

Mieti, miten suunnistaja saa palautetta harjoituksesta. Tuleeko palaute onnistumisen kautta, tekeekö hän ohjeistetun oman analyysin harjoituksesta, pääseekö hän purkamaan kokemustaan parin kanssa, puretaanko harjoitus yhteisesti esim. leiripäivän päätteeksi vai onko riittävästi valmentajia keskusteluttamaan nuoria henkilökohtaisesti. Palautteessa voi keskittyä osaan harjoitusta, vaikkapa tiettyyn rastiväliin tai tietyn maastotyypin tuomiin oivalluksiin. Vähemmän on enemmän tässäkin. Pitkä purku jokaista yksityiskohtaa myöten ei välttämättä jää nuorelle mieleen yhtä hyvin, kuin valitun asian painottaminen.

Taidon oppimiseen tarvitaan paljon toistoja ja paljon variaatioita toistoissa.

Miten monta ja millä tavoin monipuolisia suunnistuksia sinulle tuli tammikuussa? Hiihtosuunnistusta (sprintistä pitkään matkaan), yösuunnistusta jalan lumihangessa, suunnistustehtäviä pöydän ääressä, sprinttiharjoituksia, salisuunnistusta, ratamestaritehtäviä, juoksulenkkejä kartan kanssa….