Hiihtosuunnistusmaajoukkueen syksy ja alkutalvi on ollut tiivisti aikaa leiritysten suhteen. Lumileireillä on käyty niin Keski-Euroopassa kuin Pohjois-Suomessa. Maajoukkueen luotsina ensimmäistä kautta oleva Jarkko Urpalainen on tyytyväinen maajoukkueen tämän hetkiseen valmistautumiseen kohti alkutalven arvokilpailuja.
– Leiritys on onnistunut tosi hyvin, eikä mitään suunniteltua ole tarvinnut jättää tekemättä. Meillä on ollut tiukka leirisetti maajoukkueen kanssa elo-syyskuulta, mutta onneksi olosuhteet ovat olleet hyvät, Urpalainen kehuu olosuhteita maajoukkueen syksyn viidellä leirillä.
Maajoukkueen harjoitteluun on uuden päävalmentajan kanssa tuotu muun muassa enemmän tehoja. Mallia harjoitteluun on otettu hiihtäjiltä.
– Kaikki harjoittelu tähtää siihen, että vauhtia saadaan lisää. Lisäksi olen halunnut tuoda joukkueelle sitä ajatusta, että kovaa pitää uskaltaa harjoitella myös leireillä. Harjoittelua on muokattu enemmän siihen suuntaa, että harjoittelemme kuin hiihtäjät, Urpalainen kertoo pienistä sävymuutoksista harjoittelussa ja hiihdon isommasta roolista hiihtosuunnistajien harjoittelussa.
Marras-joulukuu on kriittistä aikaa suksiurheilijoille ja nyt eletäänkin niitä päiviä, jolloin nähdään, miten kesän ja syksyn harjoittelu on tehonnut. Hiihtosuunnistajien kauden pääkisat ovat helmikuussa Imatralla hiihdettävät EM-kilpailut ja maaliskuussa kaikista siirtospekulaatioista huolimatta Venäjällä käytävät MM-kilpailut.
– Kesä ja syksy on harjoiteltu hyvin, mutta nyt on se aika, kun talven voi vielä pilata. Jokaisen urheilijan kanssa on tehty yksilöllinen harjoittelusuunnitelma kevään MM-kilpailuihin asti. Pieniä ongelmia on ollut kuormituksen kanssa. Tällä hetkellä osan urheilijan kohdalla ollaan veitsenterällä siinä, kumpaan suuntaan tulokset kääntyvät, Urpalainen pohdiskelee ja kertoo, että lumille päästessään urheilijat eivät välttämättä ymmärrä levätä tarpeeksi, kun väsymyksen tunne tulee vasta leirin jälkeen kotona.
Hiihtosuunnistusmaajoukkue on treenannut aikaisempaa enemmän niin, että leireillä on mukana sekä nuoret että aikuiset. Isosta ryhmästä on synergiaetua niin harjoitusten laatimiseen kuin siihen, että urheilijat saavat toisistaan vertaistukea ja vertailukohteita. Loppuvuodesta maajoukkueleirejä ei enää ole, mutta urheilijat testaavat hiihtovauhtiaan muun muassa hiihtokilpailuissa eri puolilla Suomea.
– Yhteisharjoituksista on paljon hyötyä, sillä niissä syntyy luonnostaan tietynlainen kilpailuasetelma, päävalmentaja kertoo ja kannustaa urheilijoita myös mahdollisimman paljon mukaan tavallisiin hiihtokilpailuihin.
Hiihtosuunnistus on resursseiltaan pieni laji, mutta siltä on totuttu odottamaan kansainvälistä menestystä. Päävalmentaja lähtee kuitenkin realistisin odotuksin tuleviin arvokilpailuihin.
– Olympiakomitean tuki on meille iso juttu ja on mahdollistanut niin leirityksen järjestämisen ulkomailla kuin uudet asiantuntijapalvelut. Jos seuraavat neljä viikkoa onnistuvat, moni urheilijoistamme hiihtää paremmin kuin viime talvena, mutta suuria harppauksia en odota. Toisaalta myös kilpakumppanit menevät eteenpäin ja on muistettava, että viime vuonna jäimme mitaleitta EM-kilpailuissa, Urpalainen katsoo varovaisesti eteenpäin.
Helmikuun 6.-12.2. järjestettävät Imatran kotikisat on monelle urheilijalle ainutlaatuinen näytönpaikka, mutta myös aivan uudenlainen kokemus kotikisan tuomine paineineen. Maajoukkueessa onkin panostettu siihen, että urheilijat ovat valmiina taistelemaan mitaleissa myös tässä ristiriitaisessa tilenteessa.
– Kotikisoissa selkään taputtajia ja tuttuja kannustajia riittää, eikä kaikkea voi tai pidäkään sulkea pois. Haluamme, että kotiareena on meillä vahvuus, ei heikennys, Urpalainen lupailee ja kertoo psyykkisen valmennuksen tulleen osaksi myös hiihtosuunnistajien kisavalmentautumista.