Suunta Huipulle -luento: Testaus ja kehityksen seuranta

Juha Sorvisto, Liikuntafysiologi Pajulahdessa, vastuualueena kestävyystestaus

Testaaminen on harjoittelun seurannan työkalu. Jos käy vain kisoissa, ei saada vastauksia, missä asioissa on onnistuttu.

Testaamalla selvitetään mikä on lähtötilanne. Testi auttaa tavoitteen määrittämisessä ja antaa suunnan harjoittelulle. Tavoitteiden määrittelyn jälkeen harjoittelua jatketaan jonkin aikaa, kunnes taas tarkastetaan tilanne uudelleen. Selvitetään, toimiko kyseinen harjoittelu ominaisuuden kehittymiseen niin kuin toivottiin.

Vaikka kestävyysurheilijan harjoittelun pääosassa on aerobinen kestävyys, suunnistaja haluaa kehittää monia eri ominaisuuksia, sillä suunnistus ei ole koskaan tasavauhtinen laji. Kiihdytyksiä, mäkiä ja rytminvaihdoksia, jotka rikkovat tasaisen aineenvaihdunnan, tulee aina.

Hyviä testejä suunnistajalle:

  • Piip-testit
  • Cooperin testi
  • 1500/3000 m
  • 3000/5000 m
  • Maastotestit

Näitä vauhdin seurannan testejä on helppo teettää seuran harjoituksissa, eivätkä ne vaadi erityisiä mittausvälineitä tai osaamista.

Kenttätestit, joiden avulla halutaan selvittää juoksun kynnysarvoja, vaativat jo mittalaitteita sekä koulutusta, jotta ne osataan tehdä oikein ja tulkita tuloksia. Kynnysarvojen testausta voi lähteä tekemään 15-vuotiaista eteenpäin.

Kyseisissä testeissä on paljon nyansseja ja siksi on tärkeää, että testit toteutetaan aina samalla tavalla ja vauhtimalli vakioituna. Tietyn sykkeen säilyttäminen on vaikeampaa kuin saman vauhdin ylläpito ja vaatii myös paljon kokemusta. Syketasoja hakemalla vauhdin säätely tapahtuu satunnaisesti ja sillä on omat vaikutuksensa aineenvaihduntaan.  Kun sykettä yritetään pitää stabiilina, vauhdista tulee yleensä aaltoilevaa. Liian kova alkuvauhti johtaa lopussa jarrutteluun. Se puolestaan antaa väärän kuvan vedon lopun aineenvaihdunnasta suhteessa keskimääräiseen vauhtiin. Parempi tapa on juosta aina tiettyä tasaista vauhtia kuin sykettä.

Laktaattipitoisuuteen vaikuttaa moni tekijä: Kuinka paljon sitä tuotetaan, miten anaerobinen aineenvaihdunta käynnistyy ja kuinka paljon elimistö pystyy poistamaan laktaattia. Korkea lepolaktaatti (esimerkiksi heti heräämisen jälkeen) ei välttämättä ole huono merkki. Kun aineenvaihdunta ei välttämättä ole vielä käynnissä, ei laktaatin poistokaan toimi. Tuloksia pitää siis osata tulkita lukujen ulkopuolelta.

Syventävän tason laboratoriotestit vaativat alan parissa työskentelevää henkilöä ja vakioituja olosuhteita. Näitä testejä ei tarvitse ottaa mukaan ennen siirtymistä aikuisten sarjoihin, jolloin tulee tärkeäksi selvittää suorituksen taloudellisuutta. Suorituksen taloudellisuuden mittaus taas vaatii hapenkuljetuksen mittausta. Tavoitteena on tulla vähemmällä hapella toimeen samassa vauhdissa, jolloin energiankulutus pienenee.

Testauksen painopisteitä on syytä vaihdella vuoden aikana. Kehitettävää ominaisuutta testataan tiuhemmin ja ylläpidettävää harvemmin.

Testaamisen vuosiajattelu:

(Alla oleva on jo pitkälle menevä ohjelma ja vähempikin riittää erityisesti juniorisarjalaisille.)

2-3 x vuodessa ison kokonaisuuden katsominen suoralla laboratoriotestillä.

n. 2 kk välein kynnysten kontrolli lajinomaisella testillä kenttäolosuhteissa.

Kerran kuudessa viikossa lajitestit. Nämä voivat olla talvella testijuoksuja ja kesällä maastotestejä, (jotka kuvaavat lajinomaista kestävyyttä maaston puolella).

Paras testi on kuitenkin sellainen, joka on riittävän yksinkertainen ja toistettavissa kontrolloidusti. Maailman hienoin, suurimmilla mittarimäärillä varustettu testi tehtynä vain kerran vuodessa, antaa kuvan vain yhdestä hetkestä.