Suunnistavan Suomen palveluksessa

Vuoden 2012 kesäsuunnistukset alkavat olla takanapäin ja jokaisen suunnistajan reppuun on taas kertynyt enemmän tai vähemmän mieleenpainuvia muistoja menneestä kaudesta. Oma 29:s vuoteni suunnistajana on ollut jokseenkin toisenlainen kaikkiin edellisiin vuosiin verrattuna. Ei ainoastaan sen takia, että ryhmä 2:sen SM-kilpailut avautuivat vihdoin minullekin, mutta erityisesti siksi että olen päässyt näkemään suunnistusta erilaisista näkökulmista tänä vuonna. Olen vuoden aikana tehnyt yhteistyötä suunnistuksen ympärillä erityisesti koulujen, opettajien, ala-asteikäisten oppilaiden, lasten ja nuorten, erilaisten seurojen sekä seurojen ohjaajien kanssa. Viimeisimpänä siirryin lokakuun puolivälissä täysipäiväisesti Suunnistusliittoon toimisto- ja valmennussihteeriksi palvellakseni kaikkia suunnistajia ympäri Suomen maata. Uskon tämän pestin avaavan taas uudella tavalla silmiäni suunnistavaan maailmaan.

Suunnistusta voidaan katsoa monista erilaisista lähtökohdista. On huippusuunnistusta, kilpasuunnistusta ja harrastesuunnistusta. Toisaalta on lasten ja nuorten suunnistusta sekä aikuisten ja varttuneemman väen suunnistusta. Lisäksi suunnistuskentällä toimii erikokoisia seuroja: isoja, pieniä ja kaikkea tältä väliltä. Jokainen suunnistaja ja suunnistuksen parissa toimija katsoo asioita myös omista lähtökohdistaan.

Minulle suunnistuksen rikkaus piilee siinä, että kaikelle tälle toiminnalle ja toimijoille löytyy (tai ainakin toivon löytyvän) tilaa suomalaisessa suunnistuksessa. Iloitsen yhtä paljon huippusuunnistajan menestyksestä arvokisoissa kuin kuntosuunnistajan tai lapsen iloisesta ilmeestä löydettyään maaliin jälleen yhtä suunnistuskokemusta rikkaampana.  Yhtä lailla nostan hattua kaikille niille seuroille ja toimijoille, joiden parissa tehdään pitkäjänteistä työtä suomalaisen huippu- ja kilpasuunnistuksen eteen, mutta arvostan myös niitä seuroja ja toimijoita, joille esim. harrastesuunnistus on toiminnan ainoa kivijalka. Suomalaiseen suunnistuskenttään mahtuu kaikki ja hienoa olisi, jos me jokainen voisimme välillä tarkastella suunnistusta itselle ”ei niin tutusta” näkökulmasta – miltä suunnistus tästä näkökulmasta näyttääkään?

Itse pyrin pitämään silmät auki ja mielen avoimena erilaisille näkökulmille palvellakseni teitä kaikkia suunnistajia ja suunnistuksen parissa toimijoita parhaani mukaan uudessa pestissäni Suunnistusliitossa.

Hyvää alkavaa talvea ja tapaamisiin Vuokatin treffeillä!

Katja Kyckling
Katja Kyckling