Näin huhtikuun koittaessa alkaa olla tasan seitsemän kuukautta siitä, kun ensimmäisen kerran löysin tieni tänne Suunnistusliiton rastille Radiokadulle Pasilaan. Silloin en tiennyt kovinkaan paljon mistä kaikista asioista liitto vastaa suunnistuksen pelikentällä. Tavallisena metsien meikäläisenä olin tottunut saamaan lisenssimaksulappuni postitse alkuvuodesta ja Suunnistaja -lehden sitten lähes kuukausittain syynättäväkseni. Toki tietysti rankilistaakin on tullut selattua sinne niille alemmille riveille.
Yksi niistä syistä miksi hain liittoon töihin, oli se että halusin oppia mitä kaikkia asioita täällä Radiokadulla tehdään suunnistuksen eteen. Nyt näiden seitsemän kuukauden aikana olen saanut aivan vallan konkreettisesti huomata ettei liiton tehtävänä ole pelkästään lähetellä lisenssimaksukirjeitä. Työsarkaa riittää niin nuoriso-, huippu- kuin kuntosuunnistuspuolellakin, unohtamatta kilpailutoimintaa ja Suunnistaja -lehden synnyttämistä. Tietysti kokonaisuus ja toimintapuitteetkin pitää pysyä kasassa.
Lisäksi on ollut ihana huomata miten paljon seuroissa ympäri Suomen on aktiivisia ihmisiä, jotka jaksavat innokkaasti puhaltaa suunnistuksen eteen. Tänä talvena on päästy hyvin hiihtosuunnistamaan eikä kesän tapahtumakalenterin sisällön suhteenkaan tarvitse pelätä toimetonta kesää. Talkootyötunteja tarvitaan aikamoinen määrä kaikkien näiden tapahtumien läpiviemiseen, joten tsemppiä kaikille puuhamiehille ja nautinnollisia metsähetkiä tapahtumiin osallistuville.
Pääsiäislomakin alkaisi ihan muutaman tunnin päästä ja tällä erää ohjelmassani on koulutöiden vääntöä maustettuna pääsiäismunilla. Toki olisi ihanaa päästä suunnistuslaitumille, mutta Suomessa on ainakin toistaiseksi vielä sen verran tuota valkoista aineista, ettei sinne metsään ihan vielä huvita lähteä tarpomaan. Säästänpä parhaimmat höyryt sulille maille!
Loma tässä jo polttelee, joten pidemmittä tarinoitta toivottaisin ratkiriemukasta pääsiäistä kaikille! Suklaamuniakin saa syödä, sillä kyllähän ne kuluvat rasteja etsiessä!
-Sanna Paavilainen-