Miika Hernelahti, LT, liikuntalääketieteeseen erikoistuva lääkäri, SSL:n maajoukkuelääkäri
Katja Mjøsund, LT, liikuntalääketieteen erikoislääkäri, SSL:n maajoukkuelääkäri
Ikävä uutinen tavoitti suunnistusmaailman 18.1.2008, kun 27-vuotias maajoukkuesuunnistaja menehtyi äkillisesti harjoituksen jälkeen Ruotsissa. Tällä hetkellä ei tiedetä, mikä aiheutti odottamattoman kuoleman. Koska järkyttävä tapahtuma aiheuttaa keskustelua, haluamme selventää muutamia asioita.
Nuoren urheilijan äkillinen kuolema on hyvin harvinainen tapahtuma. Alle 35-vuotiailla miehillä äkkikuolemia tapahtuu yksi noin 100 000 liikunnan harrastajaa kohti vuodessa. Naisilla riski on vielä paljon pienempi. Nuorilla äkkikuoleman taustalta löytyy yleensä synnynnäinen, piilevä sydänvika tai sydänlihastulehdus.
Keski-ikäisillä ja vanhemmilla äkillisen kuoleman riski on noin kymmenen kertaa suurempi kuin nuoremmilla ja syyt ovat aivan erilaiset . Sepelvaltimotauti on syynä yli 90 % tapauksista. Tässä kirjoituksessa keskitymme nuorten urheilijoiden äkkikuolemien ehkäisyyn.
Liikunta sairaana ja sydänlihastulehdus
Nuorilla urheilijoilla äkkikuoleman syynä on yleensä piilevä synnynnäinen sydänvika tai sydänlihastulehdus. Sydänlihastulehdus tarkoittaa bakteerin tai viruksen aiheuttamaa ärsytystä sydänlihaksessa, mikä voi heikentää sydämen toimintaa ja altistaa vaarallisille rytmihäiriöillä erityisesti rasituksessa.
Hengitystieinfektioiden, eli bakteerin tai viruksen aiheuttamien nenän, nielun, keuhkoputkien tai keuhkojen tulehduksellisiin tautien – ns. flunssan – aikana ei koskaan tule harrastaa rasittavaa liikuntaa. Tähän on monta syytä, joista tärkein on sydänlihastulehduksen riski. Hengitystieinfektioihin voi sinänsä liittyä sydänlihastulehdus ja liikunta infektion aikana voi altistaa sydänlihastulehdukselle. Ohimenevää sydänlihasärsytystä tai sydänlihastulehdusta on itse asiassa todettu esiintyvän noin 1-2 prosentissa tavallisista hengitystieinfektioista. Lisäksi liikunta hengitystieinfektion aikana saattaa pitkittää tai pahentaa tautia. Myös kestävyyskunto on heikentynyt infektion aikana, joten suorituskyky on alentunut.
Tyypillinen sydänlihastulehduksen oire on rintakipu, joka voi olla puristavaa tai terävää ja liittyy usein hengityksen rytmiin. Lisääntyneet sydämen rytmihäiriöt, selittämätön väsymys myös arkielämässä ja heikentynyt suorituskyky ovat tavallisia. Oireet ilmaantuvat yleensä infektiotaudin ensipäivinä, rintakipu tyypillisimmin kolmantena päivänä. Diagnoosi tehdään yleensä EKG-tutkimuksella ja tarvittaessa lisänä käytetään laboratoriokokeita. Rasittava liikunta on aina kiellettyä sydänlihastulehduksessa. Mikäli flunssaan tai muuhun infektioon liittyy rintakipua, sydämen rytmihäiriöitä tai taudin jälkeen olotila on poikkeuksellisen väsynyt, tulee ottaa yhteys lääkäriin sydänlihastulehduksen poissulkemiseksi.
Nyrkkisääntönä voi siis todeta, että liikunta on kiellettyä infektioiden aikana varsinkin, jos ruumiinlämpö on kohonnut tai urheilijalla esiintyy yleisoireita (=sairas vetämätön olo, lihas- ja nivelkivut, päänsärky). Kurkkukivun ja erityisesti peitteisen nielun yhteydessä on syytä erityiseen varovaisuuteen. Pelkän nuhan yhteydessä voi muutaman päivän varovaisen seurannan jälkeen liikuntaa jatkaa, kun on nähnyt, mihin suuntaan infektio kehittyy. Mikäli nuhaan liittyy yskää tai kurkkukipua, tulee seurannan ja liikuntaan paluun olla varovaisempaa.
Hälyttävät oireet ja löydökset
Liikuntaan liittyvä äkkikuolema ei usein itse asiassa ole täysin yllättävä, vaan sitä voi edeltää ennakoivia oireita. Liikunnan aikana tuleva tajunnanmenetys, rintakipu tai huimaus sekä rasitukseen nähden poikkeava hengenahdistus ovat hälyttäviä oireita, jotka edellyttävät liikunnan ja harjoittelun lopettamista ja tarkkaa lääketieteellistä selvittelyä. Selvittelyt ovat myös tarpeen, mikäli liikkujan lähisuvussa on ollut nuorella iällä (ennen keski-ikää) tapahtunut äkkikuolema. Jos urheilija kokee edellämainittuja oireita, hänen tulee siis hakeutua lääkäriin tarkempiin selvityksiin ennen harjoittelun jatkumista.
Terveystarkastus
Liikuntaan ja urheiluun liittyvien riskien pienentämiseksi voi kovaa harjoitteleville urheilijoille suositella kertaalleen tehtävää terveystarkastusta, johon liittyy EKG-tutkimus. Sopiva ikä on 16-18 ikävuoden jälkeen. EKG-tutkimuksessa voidaan nähdä viitteitä piilevistä sydänvioista, ja toisaalta normaalikin tulostenauha tulisi tämän jälkeen ehdottomasti säilyttää myöhempää mahdollista tarvetta varten. Sydänlihastulehdukseen liittyvät EKG-muutokset voivat joskus muistuttaa kovan kestävyysharjoittelun aikaansaamia hyvänlaatuisia muutoksia. Näiden erottaminen toisistaan voi olla jopa mahdotonta yksittäisen EKG-tutkimuksen perusteella, mikäli vanhaa EKG-nauhaa ei ole käytettävissä vertailuksi.
Terveystarkastuksen ja lääkärissä käytävän keskustelun toinen tärkeä tavoite on varmistaa, että urheilija tunnistaa hälyttävät oireet, jolloin on otettava yhteys lääkäriin, sekä tiedostaa, että sairaana ei saa harjoitella tai kilpailla.
Yhteenveto
Suunnistus, ja liikunta yleisesti, on mukava, hyvä ja turvallinen harrastus, joka edistää terveyttä. Nuorten urheilijoiden hyvin valitettavat äkkikuolematapaukset saavat usein paljon julkisuutta ja aiheuttavat suurta huolta urheilijoiden ja heidän läheistensä keskuudessa. Äkkikuolemat ovat kuitenkin erittäin harvinaisia.
Kaikkein tärkeintä ikävien äkkikuolemien ehkäisemiseksi on, että urheilijat, liikunnan harrastajat, valmentajat ja huoltajat tuntevat ennakoivien, hälyttävien oireiden merkityksen ja muistavat, että liikuntaa ei saa harrastaa sairaana.